Suomi matkustaa 2011–2012

Kuva: Reija Eeva

TAKO pooli 5 nykydokumentointihanke vuosina 2011-2012

Museot

• Etelä-Karjalan museo: Matka Saimaan kanavalla -kanavaristeily Viipuriin
• Forum Marinum: M/S Kristina Regina
• Hangon museo: Yksityismajoitus Hangossa
• Hotelli- ja ravintolamuseo: Päivä hotellissa - Helsingin Hotelli Seurahuone
• Lapin maakuntamuseo: Joulupukin Pajakylän matkamuistomyymälät ja -tuotteet
• Mobilia: Karavaanimatkailu nykypäivänä
• Naantalin museo: Kesäpäivä muumikaupungin rannassa
• Savonlinnan maakuntamuseo: Metsähallituksen Nestori - Saimaan luontonäyttely
• Suomen Rautatiemuseo: Junalla itään - Allegro
• Tampereen museot: Tampere-Pirkkala lentokenttä

Etelä-Karjalan museo: Matka Saimaan kanavalla -kanavaristeily Viipuriin

Etelä-Karjalan museo dokumentoi viisumivapaan kanavaristeilyn Lappeenrannasta Viipuriin m/s Carelialla tiistaina 28.6.2011. Dokumentointipäivänä sää oli lämpimän aurinkoinen ja tunnelma matkalla kesäisen iloinen.

Risteilyn aikana havainnoitiin matkustajia ja laivan henkilökuntaa, kerättiin tietoa meno- ja paluumatkan kyselyillä matkustajilta sekä tallennettiin risteilyn tunnelmaa sekä valokuvaamalla että nauhoittamalla otteita laivatrubaduuri Keorken vetämästä yhteislaulusta.

Risteilyllä matkustajat ihastelivat kauniita kanavamaisemia ja hämmästelivät sulutustekniikkaa. Erityisesti valtakunnanrajan ylittäminen laivalla herätti kiinnostusta matkustajissa.

Kuva: Miikka Kurri

Kuva: Oona Latto

Kuva: Reija Eeva

Forum Marinum: M/S Kristina Regina

Suuri hanke pienin askelin eteenpäin

Forum Marinum -säätiön nykyajan tallennus- ja dokumentointihanke, joka toteutettiin 1.9.-20.9.2011, kohdentui suomalaisella risteilyaluksella, M/S Kristina Reginalla vuonna 2010 tehtyjen nykyajan dokumentoinnin täydentämiseen ja eri arkistoissa olevien aineistojen kartoittamiseen.

Alun perin tavoitteena oli koko hanketta koskevan raportin kirjoittaminen, kenttätyö aineiston luetteloiminen ja säilytettävien kuvien valinta kentällä kuvatuista yli 5000 kuvasta. Valitettavasti ajateltu työmäärä oli liian suuri TAKO-hankkeeseen saatuun rahoitukseen verrattuna eivätkä toiveemme siltä osin toteutuneet.

TAKO-rahoituksella voitiin kuitenkin toteuttaa hankkeen kannalta olennaisia ja merkityksellisiä asioita palkkaamalla työntekijä, jonka tehtävänä oli kartoittaa telakoilla ja suunnittelutoimistoissa olevien arkistoaineistojen sijainti, tarkistaa jo valmiina olevien kuvaluetteloiden ja kuvien numeroinnin vastaavuus, sekä koostaa valmiina olevan aineiston luettelo ja arvioida hankkeen tulevia matka- ja majoitus- sekä digitointikustannuksia. Selvityksen aikana saatiin esiin kaksi aikaisemmin käsittelemätöntä arkistoa, joissa on aluksen muutostöihin ja peruskorjauksiin liittyvää aineistoa. Toinen on Turussa Elomatic Oy:ssä ja toinen mahdollinen kokonaisuus on Valkeakoskella UPM:n Keskusarkistossa. Koska jälkimmäinen arkisto muutti hankkeen aikana, emme voineet käydä katsomassa siellä olevaa aineistoa.

M/S Kristina Reginan kenttätyöaineistoa ja raporttia työstetään edelleen aina kun tilaisuus tulee. Hankkeen jälkitöiden aikataulun pitkittymisestä olemme oppineet, että jälkitöihin pitää nykyaikaakin dokumentoitaessa varata huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen kenttätyöhön, ja jälkityöt kannattaa myös hinnoitella hankkeen rahoitusta järjesteltäessä.

Kuvat: Titta Löppönen

M/S Kristina Regina lähdössä Maltalta Vallettan satamasta. Etualalla, komentosillan siivellä valokuvaaja Kalle Ahti dokumentoimassa, taustalla vasemmalla laivan päällikkö ja oikealla luotsi.

M/S Kristina Reginan konehuoneessa valmistaudutaan Trapanin satamaan saapumiseen.

M/S Kristina Reginan hyttien siivous käynnissä.

M/S Kristina Reginan kansimiehet huoltotöissä La Goulettessa Tunisiassa.

Mobilia: Karavaanimatkailu nykypäivänä

Haastattelut tehtiin Tampereella Härmälän leirintäalueella 20.7.2012. Härmälän leirintäalue valikoitui projektin toteutuspaikaksi, koska se on yleinen leirintäalue. Haastatteluihin oli toiveissa saada muitakin kuin SF-Caravanin jäseniä. Päivän pääpaino oli haastatteluissa. Aluetta kuvattiin jonkin verran yleiskuvan saamiseksi.

Tavoitteena oli saada selville nykypäivän karavaanarimatkailuun kuuluvia elementtejä. Aiheina olivat muun muassa matkojen suunnittelu, leirintäalueiden valinta, muiden tiellä liikkujien suhtautuminen, harrastuksen parhaat puolet ja harrastuksen aloituskipinä. Kaikkien haastateltujen asuntovaunusta tai -autosta sai ottaa kuvan. Kuvat ja haastattelut on talletettu Mobilian arkistoon.

Näin pienen otannan perusteella ei voi tehdä yleistyksiä, mutta yhteisiä nimittäjiä löytyi kuitenkin. Kaikilla haastatelluilla oli joko lapsia tai lemmikkejä, joiden vuoksi karavaanarimatkailu koettiin helpoksi tavaksi matkailla. Kaikissa haastatteluissa tuli esiin se että vaunu tai auto on aina omilta jäljiltä, jolloin ei tule ongelmia erilaisista siisteyskäsityksistä.

Pidempään karavaanarimatkailua harrastaneet kertoivat että suurin muutos leirintäalueilla on telttailun häviäminen lähes kokonaan. Muuten alueet tai ihmiset eivät ole suuresti muuttuneet. Kalustossa muutos on ollut näkyvämpi. Asuntoautojen määrä on lisääntynyt melkoisesti. Liikkumisen vapaus ja aikatauluttomuus koettiin yhdeksi liikkumatavan parhaaksi puoleksi. Ne olivat myös asioita, jotka olivat saaneet aloittamaan karavaanarimatkailun. Halutaan nähdä uusia paikkoja, mutta päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä onnistuu, kun matkustaa asuntovaunun tai -auton kanssa.

Kuvat: Silja Partanen

Matkailuautoja ja – vaunuja Härmälässä. Alueella ei ole määritelty tarkkaan miten vaunut ja autot pitää sijoittaa. Leirintäalueiden yleinen turvaetäisyys on 4 metriä.

Härmälän leirintäaluetta heinäkuussa 2012. Paikat ovat nurmikolla, mikä aiheuttaa
ongelmia märkänä kesänä.

Useimpien matkailuautojen tai – vaunujen edessä oli katos, matto ja kalusteita.

Suomen Rautatiemuseo: Junalla itään - Allegro

Suomen Rautatiemuseo toteutti Junalla itään -dokumentointihankkeen vuosina 2010–2011. Hankkeessa tallennettiin Suomen ja Venäjän välistä junaliikennettä nykydokumentoinnin menetelmillä. Hanke ajoitettiin murrosvaiheeseen, jolloin Helsingin ja Pietarin välillä liikennöineet Sibelius- ja Repin- junat korvattiin uudella Allegrolla. Hankkeessa dokumentoitiin junamatkustusta näillä kolmella junalla, yhteensä neljällä junamatkalla. Dokumentointimatkoilta saatiin museon kokoelmiin satoja valokuvia, liikkuvaa kuvaa, haastatteluja, konduktöörin työvälineitä, virkapukuja ja matkalippuja.

Kuvat: Iiro Niemi

Allegro Pietarin Suomen asemalla lähdössä matkalle kohti Helsinkiä.

Allegron suomalainen ja venäläinen konduktööri tarkastavat yhdessä matkustajien
passit ja matkaliput.

Matkustajia Allegron ravintolavaunussa.

Tampereen museot: Tampere-Pirkkala -lentokenttä

Tampereen museot valitsi dokumentointiprojektissa tallennuskohteekseen Tampere-Pirkkala -lentokentän. Suomen kolmanneksi vilkkain lentoasema on tärkeä sekä koti- että ulkomaanlentojen solmukohta. Tampereen museoihin kuuluvat yksiköt, Rupriikki ja Vapriikin kuva-arkisto toteuttivat lentokentän dokumentointiprojektin syksyllä 2012. Työskentely aloitettiin yhteydenotolla Finavian johtoon. Museon toiveeseen suhtauduttiin yhtiön myönteisesti, joten kesäloman jälkeen varsinainen dokumentoinnin suunnittelu pääsi alkuun. Vapriikin kuva-arkiston valokuvaaja Reetta Tervakangas pohdiskeli etukäteen mahdollisia kuvattavia ja haastateltavia henkilökunnan jäseniä, ja lentokentältä luvattiin järjestettiin tilaisuus haastatella heitä. Tutkija Varpu Lius valmisteli etukäteen kysymyksiä sekä henkilökunnalle, että haastateltaville matkustajille.

Syyskuisena aamuna työpari saapui lentoasemalle. Kulkuluvat kaulassaan he suuntasivat haastattelemaan lähtöselvitysvirkailijaa. Ensimmäisenä dokumentointipäivänä tavoitteena oli haastatella sekä ykkös- että kakkosterminaalista lähteviä matkustajia, näiden erilaisen profiilin myötä. Ykkösterminaalissa Varpu haastatteli peliteollisuuden työntekijää, joka oli matkalla pelimessuille. Kakkosterminaalissa haastateltiin ja kuvattiin Ryanairin Lontoon lennoille lähteviä matkustajia. Lennonjohdossa museon tehokaksikko tapasi varapäällikkö Jussi Inkeroisen. Tutuksi tulivat myös työssä käytettävät laitteet. Kunnossapidossa ja palo- ja pelastustoimessa kuvaaja pääsi seuraamaan kentällä järjestettyä paloharjoitusta. Toinen dokumentointipäivä sujui samoissa merkeissä, vaihtelevissa sääolosuhteissa ulkokuvauksia ajatellen. Talvella 2013 valokuvaaja käy kuvaamassa kentän talvikunnossapitoa.

Tampereella dokumentoinneissa syntyvä esine-, valokuva-, video- ja haastatteluaineisto tallennetaan Tampereen museoiden kokoelmiin ja Siiri-kuvapalveluun tammikuun 2013 aikana. Tämän jälkeen kuva-aineisto on julkisesti nähtävissä museon tietokannassa. Tämä voi tarkoittaa myös kuvien välittämistä esimerkiksi tutkimuskäyttöön, näyttelyihin ja julkaisuihin.

Kuvat: Reetta Tervakangas

Hangon museo: Yksityismajoitus Hangossa

Hanko on suosittu matkailukaupunki meren äärellä. Hotellikapasiteetti on kuitenkin ollut jo pitkään huippusesonkina riittämätön, ja tämän vuoksi yksityisille hankolaisille on tarjoutunut tilaisuus yksityismajoituksen järjestämiseen jo 1800-luvulta lähtien. Hotellikapasiteetti tulee lisääntymään lähivuosina, minkä vuoksi Hangon museo näki tarpeelliseksi inventoida nykyisen yksityismajoitustilanteen syksyllä 2012. Tutkimus toteutettiin kyselykaavakkeilla, haastatteluilla, sekä tutustumalla yksityismajoittajien käyttämään sivustoon, www.lomahanko.fi.

Yksityismajoitus hoidetaan nykyään Esa Aarnion lomahanko.fi -palvelun kautta. Ennen tästä huolehti Hangon matkailutoimisto. Sivustolla yksityismajoittajat voivat itse päivittää kohteittensa tiedot ja päättää, millaisen kuvan he välittävät mahdollisille vieraille. Yksityismajoittajat lisäävät myös esteettisiä kuvia sivustoon, joista näkyy huoneiden sisustus ja varustus sekä paikallinen ympäristö. Hyvällä imagolla ja hyvillä kuvauksilla on suuri vaikutus vuokraukseen.  Läheisyys luontoon, mereen ja kaupungin keskustaan, sekä hyvät varusteet voivat myös antaa kohteille etulyöntiaseman.

Yksityismajoittajat vuokraavat huoneitaan kahdesta eri syystä: he haluavat hyödyntää vapaata huoneistoa tai taloa, ja he ovat jo aiemmin vuokranneet asuntoja. Vuokra tuo myös tärkeitä lisätuloja. Yksityismajoitus ei vaikuta olennaisesti henkilöiden elämään, mutta voi myös olla työlästä. Vilkkain sesonki on kesäisin, mutta vieraita on myös vuoden muina aikoina. Monilla on samoja vuokralaisia useana vuotena. Yksityismajoituksen valitsevat matkailijat ovat usein kiinnostuneet kulttuurista. Myös perheet ja pitempään viipyvät vieraat suosivat yksityismajoitusta.

Hirsihuvila. Myös pihoilla on runsaasti varusteita. Kuva: Ann-Mari Kraufvelin

Villa Fammula. Läheisyys luontoon ja mereen voi antaa yksityismajoittajien kohteille etulyöntiaseman. Kuva: Hanna Manner

Keittiö. Gamla Uncan. Huoneiden varusteilla on vaikutus vuokraukseen.

Kuva: Annette Wikström

Pikkuvilla Illuusia. Hyvällä imagolla on suuri vaikutus vuokraukseen.

Kuva: Anne B Pessi

Hotelli- ja ravintolamuseo: Päivä hotellissa - Helsingin Hotelli Seurahuone 

 Toukokuussa 2011 Hotelli- ja ravintolamuseo jalkautui Helsingin Seurahuoneelle dokumentoimaan hotellin henkilökuntaa työssään. Seurahuoneiden historia kuuluu Hotelli- ja ravintolamuseon ydinalueeseen, suomalaisten hotellien ja ravintoloiden historiaan. Helsingin Seurahuone avattiin Kauppatorin varrella vuonna 1833 ja se muutti vuonna 1913 juuri valmistuneeseen Armas Lindgrenin suunnittelemaan vakuutusyhtiö Kalevan taloon, jossa nykyinen Restel-ketjuun kuuluva Hotel Seurahuone Helsinki toimii edelleen.

Dokumentoinnin kohteeksi valittiin yksi hotellivuorokausi hotellin työntekijöiden näkökulmasta. Hotelli- ja ravintolamuseo haastatteli neljää henkilöä: hotellin vastaanottovirkailijaa, kerrossiivoojaa, aamiaisisäntää ja hotellinjohtajaa. Haastateltavat kertoivat työtehtävistään, koulutuksestaan ja urastaan. Lisäksi jokainen haastateltava piti päiväkirjaa yhden työvuoron ajan ja kertoi siinä tyypillisestä työpäivästään.

Haastateltujen työntekoa myös valokuvattiin. Kuvissa aamiaispöytä täyttyy herkuista, asiakkaita valmistaudutaan ottamaan vastaan, imuri hurisee ja kylpyhuoneet kiiltävät puhtauttaan. Myös hotellin interiöörit keittiöstä sviittiin kuvattiin. Helsingin uudesta Seurahuoneesta on Hotelli- ja ravintolamuseon arkistossa valokuvia 1910-luvulta lähtien ja tämä uusi noin 360 valokuvan kokonaisuus muodostaa niille luontevan jatkon.

Päiväkirjat ja haastattelut litterointeineen sekä valokuvat on talletettu Hotelli- ja ravintolamuseoon tutkijoiden käyttöön.

Kuvat: Matti Ahlgren

Kerrossiivooja imuroi huonetta.

Aamiaisisäntä valmistelee aamiaistarjoilua.

Hotellin johtaja työhuoneessaan.

Vastaanottovirkailijan työpiste.

Lapin maakuntamuseo: Joulupukin Pajakylän matkamuistomyymälät ja -tuotteet

Kesän 2011 aikana Lapin maakuntamuseo dokumentoi Rovaniemellä Napapiirin pajakylän matkamuistotarjontaa.  Dokumentointia tehtiin valokuvaamalla, haastattelemalla ja tallentamalla myymälöistä tyypillisiä Lapin matkamuistoja museon kokoelmiin. Töissä olivat tutkija Kiti Karvonen ja valokuvaaja Jukka Suvilehto.

Myymälöistä kuvattiin ja hankittiin museon kokoelmiin valittu otos matkamuistoja: 51 esinettä, 49 postikorttia, valokuva Joulupukin kanssa ja Napapiirin ylitystodistus. Lapin matkamuistojen tallentamista ja nykydokumentointia tullaan museon toimesta jatkamaan edelleen. Seuraavaksi suunnataan tunturikohteeseen, ehkä Leville.

Joulupukin pajakylässä on kymmeniä myymälöitä, joista osassa myydään muuta kuin varsinaisia matkamuistoja.  Dokumentoitaviksi kohteiksi tässä hankkeessa valikoituivat Napapiirin Lahja Oy:n neljä eri liikettä, Hassu Hirvi, Taigakoru, Joulupukin pääposti, Kirjonahka, Lappituote, Info, Poronpulkka, Santa´s gifts & Delicacies, Maahisen kolo, Arctic Workshop ja Joulupukin kammari.

Myymälöiden hyllyt notkuvat matkamuistotuotteita. Ulkomaalaiset asiakkaat valitsevat usein esineen, jossa lukee SUOMI, LAPLAND, FINLAND.  Suomalaiset haluavat yleensä samasta tuotteesta tekstittömän version.  Tarjolla on mm. mukeja, tarroja, lumisadepalloja, magneetteja, kynttilöitä ja lautasia lappilaisilla ja arktisilla aiheilla varustettuina. Osa tuotteista on ulkomaalaista alkuperää. Ruotsista tuodaan paljon erilaisia aiheiltaan pohjoisia tuotteita.

Osa tuotteista ja niiden kuvioista on kuitenkin lappilaista tai rovaniemeläistä tuotantoa. Esimerkiksi Napapiirin Lahja Oy on rekisteröinyt omaan käyttöönsä piirroksen Joulupukin kammarista.  Taigakorulla suosituin korusarja on Shamaanirumpu, ja sarjan myydyin koru on ”Aurinko”. Se on luotu Pajakylässä vastaamaan kysyntään ja kiinnostukseen Lapin mystiikka ja shamanismia kohtaan. Myös nostalginen matkailuviiri Lappi-teksteillä on erään Pajakylän liikkeen omaa uusiotuotantoa. Napapiirin matkamuistomyymälöissä puhaltaakin muutoksen tuuli: suomalaiset ja paikalliset tuotteet ovat jälleen kasvavassa suosiossa useiden vuosien jälkeen.

Tuotteista poronnahkat, -taljat ja -luuesineet ovat Pajakylän alkuajoista asti olleet niitä myydyimpiä. Erityisesti Rovaniemellä valmistetut poronnahkaiset kintaat ovat suosittuja. Useat Lappi-painatuksilla varustetut vaatteet olivat myös kesän 2011 myydyimpien listalla: esimerkiksi t-paidat, fleecepuserot ja lippalakit. Näissä tuoteryhmissä on runsaasti myös lasten vaatteita.

Moni Pajakylän liikkeen omistaja kertoi, ettei täysin uusia ja ennennäkemättömiä tuotteita juuri tule markkinoille, vaan vanhoja ideoita uusitaan ja nykyaikaistetaan. Ainoa täysin uusi tuote löytyi Joulupukin kammarista, missä muiston tapaamisestaan Joulupukin kanssa voi ostaa itselleen digitaalisena valokuvana, joka on tallennettu muistitikulle.

Kuvat: Jukka Suvilehto

Museon tutkija Kiti Karvonen ylittää Napapiirin, jonka ympärille Pajakylä on rakentunut.

Kesäinen päivä Joulupukin kammarin luona kuhisee elämää.

Hyllyt notkuvat suomalaisia, lappilaisia ja ulkomaalaisia tuotteita sulassa sovussa.

Erilaiset tekstiilit ovat myydyimpiä matkamuistoja, erityisesti Rovaniemellä
valmistetut poronnahkaiset kintaat. 

Naantalin museo: Kesäpäivä muumikaupungin rannassa

Ranta ja satama

Naantalin vanhan kaupungin ranta ja vierasvenesatama ovat kesäisin vilkkaita. Rannan tuntumassa on kioski, putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Vierasvenesatamassa on yksityisveneitä ja myös Turusta tuleva höyrylaiva Ukko-Pekka pysähtyy siellä. Aamulla ranta oli vielä hiljainen, muutama veneilijä oli liikkeellä. Ravintoloiden työntekijät valmistautuivat uuteen päivään siistimällä paikkoja ja ottamalla vastaan täydennystä varastoihinsa. Ennen puolta päivää ranta oli kuitenkin jo täynnä kotimaasta ja kauempaa tulleita perheitä, jotka matkasivat kohti Muumimaailmaa. Vähitellen penkit täyttyivät istuskelevista ihmisistä ja ravintolat asiakkaista. Iltapäivällä perheet palasivat Muumimaailmasta. Kirkkopuisto oli päivällä hiljainen, mutta myöhemmin sinne saapui suuri joukko zumbaajia. Illalla ranta täyttyi ravintoloiden asiakkaista. Vähän ennen kahdeksaa esiintyi Naantalin trumputtaja. Tämän jälkeen kirkon tornista kantautuivat iltavesperin äänet.

Naantalin Matkailu oy

Naantalin Matkailu Oy on Naantalin seudun matkailuneuvontaa ja -palveluita tuottava yritys, jonka toimisto sijaitsee Naantalin vanhan kaupungin rannassa. Toimistossa oli tavallista vilkkaampi elokuinen päivä. Toimisto avautui asiakkaille kello 9, jolloin töissä oli kolme työntekijää. Henkilökunta tekee kahta vuoroa: aamuvuorolaiset ovat töissä klo 8.45–16.15 ja iltavuorolaiset klo 10.45–18.15. Aamulla toimistossa oli hiljaista, mutta vähitellen paikalle saapui asiakkaita. Muumimaailman rannekkeet ja kartat olivat ehdottomasti suosituin tuote. Asiakkaat tiedustelivat myös majoitus- ja nähtävyyskohteita, vaihtoivat rahaa ja ostivat lippuja erilaisiin esityksiin ja tapahtumiin. Matkailusta tultiin lisäksi kyselemään vierasvenesataman palveluita. Asiakaskunta oli varsin kansainvälistä, suomalaisten lisäksi kävi venäläisiä, virolaisia, saksalaisia ja japanilaisia. Iltapäivän käydessä iltaa kohti, asiakkaita tuli yhä vähemmän.

Merisali

Merisali on Naantalin rannassa sijaitseva rakennus, joka on vuonna 1899 rakennettu kylpylän tilaksi. Nykyisin siinä toimii ravintola, joka tarjoaa asiakkailleen ruokaa, juomia, leivonnaisia ja elävää musiikkia. Merisali on auki huhtikuusta lokakuuhun. Merisalin ryhmä tarkkaili ravintolan asiakkaita ja tutustui henkilökunnan työtehtäviin keittiötiloissa. Aamulla sali täyttyi aamiaista nauttivista vieraista, yhdentoista aikaan aletaan tarjoilla buffetlounasta. Työntekijämme haastattelivat asiakkaita ja työntekijöitä: tarjoilijoita, kokkeja, kylmäköitä. Iltaa myöten pöytiin katettiin illallisbuffet ja terassille saapui bändi soittamaan kevyttä musiikkia.

Aamupäivällä venesataman ranta on täynnä kotimaasta ja kauempaa tulleita perheitä, jotka vaeltavat kohti Muumimaailmaa. Ravintoloissa ja kahviloissa tarjoillaan aamiaista ja valmistaudutaan päivään.
Kuva: Anu Anttila

Naantalin Matkailu on kaupungin matkailutoimisto, jossa Muumimaailman rannekkeet ja kartat ovat aamupäivisin suosituin tuote. Asiakkaat tiedustelevat myös majoitus- ja nähtävyyskohteita, vaihtavat rahaa ja ostavat lippuja erilaisiin esityksiin ja tapahtumiin. Matkailutoimisto huolehtii myös vierasvenesataman toiminnasta. Kuva: Mari Termonen

Ravintola Merisali toimii rakennuksessa, joka on vuonna 1899 rakennettu kylpylän tilaksi. Kesäkaudella avoinna olevan ravintolan sisutuksessa näkyy niin menneisyys kuin nykyisyyskin. Buffet-lounas ja terassin iltaorkesterit ovat paikan vetonauloja. Kuva: Anne Sjöström

Savonlinnan maakuntamuseo: Metsähallituksen Nestori – Saimaan luontonäyttely

Savonlinnan maakuntamuseon nykydokumentoinnin kohde oli Metsähallituksen Saimaan luontonäyttely Nestori. Dokumentointi toteutettiin 27.9.–30.11.2012.

Saimaan luontonäyttely Nestori on matkailukohde, opastettavien ryhmien käyntikohde ja luontoon suuntaavien kotimaisten ja ulkomaisten matkailijoiden ja retkeilijöiden opastus- ja neuvontapalvelupiste. Näyttely sijaitsee Riihisaaressa Savonlinnan maakuntamuseossa Wanhan Savonlinnan matkailukohteiden keskiössä, Olavinlinnan kupeessa. Nestori-näyttelyn siirto Metsähallituksen tiloista osaksi Savonlinnan maakuntamuseon perusnäyttelyä sekä yhteinen asiakaspalvelupiste ja museokauppa ovat maakuntamuseon ja Metsähallituksen vuonna 2008 aloittaman yhteistyön ensimmäinen vaihe matkalla kohti kehitteillä olevaa Saimaan luonto- ja kulttuurikeskusta.

Osana Savonlinnan maakuntamuseon perusnäyttelyä luontonäyttely Nestorilla on tärkeä rooli Saimaan luontokokonaisuuden esittelijänä erityisesti museon koululaisopastus- ja luontokasvatustoiminnan muodossa sekä matkailullisesti luontokohteiden ja Saimaan monimuotoisuuden, lajiston ja erityisesti saimaannorpan esittelijänä. Savonlinnan maakuntamuseo on koko toimintansa ajan profiloitunut Saimaan kulttuurihistorian tallentamiseen ja esittelemiseen, josta on puuttunut vuoteen 2008 asti Saimaan luonto.

Saimaan luontonäyttely Nestori liittyy tiiviisti asiakaspalvelu- ja opastustoimintaan, kesätapahtumien järjestämiseen, näyttely-yhteistyöhön ja näkyvyyteen. Sen olemassaolo museolla näkyy myös museokaupassa retkeilijöille tarjottavina esitteinä, karttoina ja myyntituotteina.

Nykydokumentointiprojektin tavoitteena oli Nestori-näyttelyyn liittyvän opastustoiminnan tallentaminen kuvaamalla ja havainnoimalla ryhmäopastettuja näyttelykävijöitä. Kohteeksi valittiin koululaisille suunnattujen museon ja Metsähallituksen yhteisten opastusohjelmien dokumentointi. Kohde valikoitui ajankohdan (koululaisvierailujen sesonki) ja haastatteluaineiston perusteella. Lisäksi haastateltiin kahta näyttelyn suunnitteluun ja näyttelyopastukseen liittyvää henkilöä ja havainnoitiin yhden perheen vierailu luontonäyttelyssä. Aihetta tarkasteltiin opastusviestinnän näkökulmasta ja siksi kuva-aineistoon haluttiin myös opastusviestinnällisesti tärkeitä yksityiskohtia näyttelystä.

Työmenetelminä käytettiin havainnointia, valokuvausta sekä äänitallennettua puolistrukturoitua haastattelua. Projektissa kerättiin myös tietoa Nestorin historiasta sekä museon ja Metsähallituksen yhteistyöstä. Kenttätyöntekijä piti valokuviin perustuvaa päiväkirjaa kahden oppilasryhmän osallistumisesta luontonäyttelyn ja maakuntamuseon yhteiseen opastukseen. Hän myös haastatteli näyttelyn tuottamiseen ja siellä työskentelyyn liittyvät kaksi henkilöä sekä kirjoitti raportin. Aineistoa on osittain kerätty myös vanhemmasta kuvamateriaalista, kesien 2011–2012 valokuvat museolaivaristeilyltä. Tulokset perustuvat myös osin kenttätyöntekijän omiin kokemuksiin näyttelyn työntekijänä kesinä 2010–2012.

Museon kokoelmiin tallennettiin projektin tuloksena 187 valokuvaa Nestori-näyttelystä ja tapahtumaluontoisista opastuksista, kaksi haastattelua litteroituna sekä havainnointipäiväkirja yhdestä opastuksesta ja yhden perheen vierailusta Nestori-näyttelyssä.

Kuvat: Sini Yläsaari

Norpat rakentavat pesää lumiluolaan.

Oppilaita draamatyöpajassa oppimassa Norppa-asiaa.

Esikouluikäiset tekemässä Norppa-väritystehtäviä.

Valmiina Saimaalle norppia bongaamaan!