Se ei ole enää pelkkä puhelin - kohtaamisia mobiiliteknologian tuotannon ja käyttökulttuurin äärellä

TAKO pooli 5 museot toteuttivat yhteistyössä vuoden 2014 aikana nykydokumentointihankkeen, jonka tarkoitus oli kirkastaa tallennus- ja kokoelmapoliittisia tavoitteita erityisesti digitaaliseen viestintäkulttuurin tallennuksen kysymyksissä. Tavoitteeseen pääsemiseksi käytiin vuoropuhelua ja tehtiin yhteistyötä museoiden, teknologian kehittäjien ja kuluttajien, sekä tutkimusverkostojen kanssa. Yhteistyötahoja haettiin jokaisen poolimuseon suunnittelemien yksittäisten nykydokumentointihankkeiden avulla.

Nykydokumentointia tehtiin eri puolilla Suomea 10 museon toimesta. Siihen osallistuivat Lapin maakuntamuseo, Tampereen museot, Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU, Mobilia, Tekniikan museo, Forum Marinum, Naantalin museo, Hangon museo, Etelä-Karjalan museo ja Postimuseo.

Tampereen museot

Tamperelaisen pelialan yrityksen dokumentointi

 

Tampereen kaupungin museopalveluiden (mediamuseo Rupriikki ja Vapriikin kuva-arkisto) dokumentoivat  ”Se ei ole pelkkä puhelin – kohtaamisia mobiiliteknologian tuotannon ja käyttökulttuurin äärellä”- hankkeessa pelialan yrityksen arkipäivää. Museon tavoitteena oli tuoda perinteisen teollisuushistoriallisen kokoelman piiriin myös nykypäivän työkulttuuria ja viestintäteknologiaa. Tallennuksen keskeinen näkökulma oli mobiiliteknologian käyttö yrityksessä.  

Nykydokumentointihanke toteutettiin Tampereella sijaitsevassa pelialan yrityksessä nimeltä Fragment Production Oy, joka tekee niin PC-pelejä kuin mobiilipelejä. Noin kuukautta aiemmin sovittiin yrityksen toimitusjohtajan Ilkka Immosen kanssa, että hanke toteutetaan joulukuun alussa, heti kun yrityksen uusin mobiilipeli on julkistettu Slush 2014 -tapahtumassa marraskuun lopulla.

Varsinainen kenttätyö tehtiin 4.-5.12.2014, jolloin haastateltiin neljää yrityksen ehdottamaa työntekijää, joilla kaikilla oli erilainen rooli yrityksessä. Samalla video- ja valokuvattiin niin yrityksen työtiloja kuin työskentelyä pelinkehityksen parissa. Tämän lisäksi tehtiin lyhyet havainnointijaksot, joilla täydennettiin haastatteluiden antia sekä tuotiin lisää kontekstia valokuviin. Haastattelut ja havainnoinnin suunnitteli ja toteutti hankkeeseen palkattu apulaistutkija Klaus Törnkvist, joka on pelitutkimuksen maisteriopiskelija Tampereen yliopistossa. Video- ja valokuvauksesta vastasi Tampereen museopalveluihin kuuluvan kuva-arkiston valokuvaaja Reetta Tervakangas.

Kenttätyön aikana tehdyt neljä haastattelua, jotka sisältävät pääasiassa keskustelua mobiilipelituotannosta ja puhelimen sekä muiden mobiililaitteiden hyödyntämisestä työpäivän aikana, litteroitiin ja tallennettiin Tampereen museoiden tietokantaan Siiriin. Samoin runsas Fragment Production Oy:llä hyväksytettävä valokuva-aineisto tullaan tallentamaan museon kokoelmiin tammikuun aikana. Lisäksi Reetta Tervakangas koosti kuvamateriaalista lyhyen videon, jossa on mukana yrityksen esittely sekä kuvaa työpaikan arjesta.

Kuvat: Reetta Tervakangas, Vapriikin Kuva-arkisto:

Tyypillinen työpiste, jossa on kaksi näyttöä, näppäimistö ja hiiri. Graafikoilla näkyi välillä piirtopöytiä.
 

 Yrityksen työntekijät kokoontuvat työpisteiden ääreen keskustelemaan yhteisistä asioista.

Kahvin tuoksu ja kahvikupin kilinä ovat olennainen osa pelinkehitystä.

 

Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU

Salon tuotanto- ja kulttuurihistorialliseen museoon SAMUun kuuluvassa Salon Elektroniikkamuseossa toteutettiin ”Se ei ole enää pelkkä puhelin – nykydokuhanke 7.10 – 30.11.2014 yhteistyössä Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen kanssa. Turun yliopistossa projektin yhteistyöhenkilönä oli lehtori Timo Virtanen. Haastatteluja tekivät kansatieteen opiskelijat ja yksi heistä myös videoi  ja  yksi opiskelija litteroi haastattelumateriaalin. Elektroniikkamuseossa hankkeesta vastasi tutkija Leena Järvelä.

Salossa on valmistettu erilaisia puhelimia jo vuodesta 1964 alkaen, jolloin Salora aloitti VHF-puhelimien valmistuksen ja myöhemmin myös autoradiopuhelimien tuotannon. Salora ja Nokian yhteinen yritys, Mobira jatkoi autoradioiden ja kannettavien NMT-puhelimien valmistusta ja aloitti kännyköiden valmistuksen 1980-luvun lopulla. Mobiran nimi vaihtui Nokia Mobile Phonesiksi ja kännyköiden ja viimeksi älypuhelimien tuotekehitystä ja tuotantoa jatkettiin Nokian Salon yksikössä syksyyn 2012. Lisäksi Salossa on toiminut myös toinen kännyköiden valmistaja Benefon Oyj.

Opiskelijat haastattelivat erilaisissa puhelintuotannon ja tuotekehityksen ym. tehtävissä olleita saloralaisia, mobiralaisia ja nokialaisia, Haastatteluja tehtiin 12 kappaletta. Ajallisesti haastattelut kattavat koko salolaisen puhelintuotekehityksen ja tuotannon jakson 1964 –2012, Lisäksi saatiin talteen monia työtehtäväkuvauksia ja kertomuksia Nokian puhelintuotannon loppumisesta syksyllä 2012 Salossa.  Kuvattiin myös muutama video, jossa haastateltavat saivat kertoa itselleen tärkeästä tai tärkeistä puhelinmalleista ja miksi ne ovat tärkeitä. Haastattelu- ja videointimateriaalia voidaan käyttää muun muassa Salon elektroniikkamuseon tulevan perusnäyttelyn puhelinnäyttelyosassa. Kertynyttä materiaalia voidaan käyttää myös Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen opinnäytetöissä ja opetuksessa.

Lapin maakuntamuseo: Katvealueita poronhoitoalueen mobiiliviestinnässä

Syksyllä 2014 Lapin maakuntamuseo otti yhteyttä Paliskuntain yhdistykseen, josta ehdotettiin, että yhdistyksen porotalousneuvojaharjoittelija voisi tehdä mobiiliviestinnän katvealueita kartoittavat haastattelut poromiesten keskuudessa. Museo ja Paliskuntain yhdistys tekivät yhteistyösopimuksen, jossa sovittiin toteutustavasta ja aikataulusta. Museo määritteli kiinnostavat alueet eri operaattoreiden internetissä saatavilla olevien kuuluvuuskarttojen perusteella.  Erityisesti Kittilän kunnan pohjoisosista ja Savukosken itäosista löytyi laajoja katvealueita, jotka kuitenkin ovat poronhoidon kannalta tärkeitä laidunmaita ja työmaastoja. Yhdistyksen harjoittelija Laura Kurri otti oman porotalouteen liittyvän työnsä ja tietämyksensä pohjalta sitten yhteyttä valittujen alueiden paliskuntien poroisäntiin, selvitti erotusaikatauluja ja sopi haastattelut. Hän matkusti paikan päälle tekemään haastattelut marras-joulukuun vaihteessa, poroerotusten jälkeen.

Haastateltavia oli yhteensä 12 henkilöä, seitsemän poromiestä ja kaksi poronaista. Otos oli suhteellisen pieni ja haastattelut sisällöltään kompakteja. Haastatteluissa kysyttiin mitä mobiiliviestimiä ja –ohjelmia henkilöt käyttävät poronhoitotyössä, miten paljon he niitä käyttävät ja mikä on niiden merkitys, miten mobiililaitteet toimivat maastossa ja mitä tarinoita on poronhoitotyössä sattuneista tapahtumista katvealueilta. Haastattelujen lisäksi parin henkilön käyttämät laitteet valokuvattiin. Merkityksellistä tässä dokumentoinnissa olivat myös Laura Kurrin ja Paliskuntain yhdistyksen antamat taustatiedot. Lisäksi dokumentoitiin poronhoitotyössä käytettävät erikoisohjelmat ja loppuvuoden poronhoitotyön aikataulut.

 Tärkein maastossa käytettävä mobiiliviestin ja viestintätapa on matkapuhelin (puhelut ja tekstiviestit) ja poronhoitotyöhön kehitetty karttasovellus ja porojen tutkapantajärjestelmä Trackerboazu. Lisäksi käytetään VHF puhelimia, joilla poromiehet kommunikoivat metsässä keskenään, ja  GPS-laitteita moottorikelkoissa. Mobiiliviestintä on siis maastossa enimmäkseen suoria puheluja ja muu viestintä tai ohjelmistojen käyttö tapahtuu suurimmaksi osaksi kodeissa / porokämpillä. Nuoremman polven poromiehet tosin käyttävät mobiiliviestimiä myös maastossa enemmän ja monipuolisemmin - sen mitä katve-alueilta pystyvät. Kaikkea saatavilla olevaa teknologiaa ja sovelluksia ei voida vielä hyödyntää joko ollenkaan tai vain osittain kuuluvuusongelmien vuoksi. Vanhat konstit ja keinot elävät edelleen vahvoina uuden tekniikan rinnalla. Katvealueet ovat arkipäivää eivätkä ne sotke työntekoa metsässä kuin ehkä silloin, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Tärkeintä on turvallisuus kaukana kairassa, joskus sadankin kilometrin päässä asutuksesta. Tarinoita katve-alueilla hajonneista moottorikelkoista ja tilanteesta selviämisestä löytyi useammaltakin haastateltavalta.

Kuvat: Laura Kurri:

Mika Pulskan matkapuhelin, jota hän käyttää poronhoitotyössä.

Jouni Savukosken ja Marja Anttosen erilaiset mobiililaitteet

Poroerotuksessa.

 Mobilia: Matkapuhelin autoilijan apuna

 

Tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo Mobilia dokumentoi mobiililaitteiden käyttöä autoilevien kansalaisten keskuudessa. Mobilian projektitutkija toteutti elokuussa 2014 kahden päivän aikana kyselytutkimuksen, jossa kerättiin tietoa siitä, mitä mobiililaitteita ihmiset tien päällä käyttävät, ja mitä laitteiden toimintoja he hyödyntävät. Dokumentoinnit tehtiin kahdella Tampereella sijaitsevalla ABC-asemalla. Haastatteluja kertyi yhteensä 50, ja osa haastateltavista ikuistettiin myös valokuvaan. Haastattelujen lisäksi projektitutkija teki taustatutkimusta matkapuhelinten käytöstä ajoneuvoissa historiallisesti ja nykypäivänä. Ula-radiosta ja LA-puhelimista on tultu pitkä matka älypuhelimiin ja navigointilaitteisiin, jotka työllistävät autoilijaa nykypäivänä.

Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että mobiililaitteista on tullut tärkeä osa tielläliikkujien arkea. Kyselyyn vastanneista 96 prosenttia sanoi käyttävänsä puhelinta autoillessaan ja 72 prosenttia kertoi käyttäneensä navigaattoria. 42 prosenttia haastatelluista kertoi käyttäneensä kannettavia tietokoneita tai tablettitietokonetta liikenteessä. Vastanneiden joukossa oli yllättävän paljon myös sellaisia, jotka olivat käyttäneet liikenteessä ns. vanhanmallisia radiopuhelimia ja kiinteitä autopuhelimia (yli neljännes haastatelluista). Tämä selittyy osaltaan kyselyn melko suurella ikähaarukalla, sillä iäkkäämmillä vastaajilla on ollut aikaa käyttää nykyisiä kännyköitä edeltäneitä laitteita. Mukaan mahtui myös kaksi vastaajaa, joilla ei ollut lainkaan omakohtaista kokemusta mobiililaitteista liikenteessä.

Kaikki vastaajat, jotka olivat käyttäneet matkapuhelinta tien päällä, olivat käyttäneet sitä puheluihin. Puheluiden lisäksi ihmiset lähettävät liikenteessä myös tekstiviestejä, vaikka liikenneturvallisuuden kannalta sitä olisi syytä välttää. 60 prosenttia vastaajista oli ottanut vastaan tai lähettänyt tien päällä tekstiviestejä. Haastattelutilanteissa autoilijat, jotka myönsivät lähettävänsä tekstiviestejä liikenteessä, suhtautuivatkin asiaan hieman nolostellen. Useimmat kuitenkin vakuuttivat, etteivät lue tai lähetä tekstiviestejä ajon aikana. Tekstiviestien lukemista pidettiin kuitenkin hyväksyttävämpänä toimintana, kuin viestin kirjoittamista.

Noin puolet kyseyn vastaajista käytti kännykällään navigaattoria ja Internetiä. Eniten puhelimen Internet-yhteyttä käytettiin hakupalveluihin, mutta huomattava joukko käytti puhelimellaan myös sosiaalista mediaa ja sähköpostia. Nettiyhteyttä käytettiin myös iltapäivälehtien lukemiseen, pikaviestittelyyn, karttojen selailuun ja sääennusteiden seuraamiseen. 54 prosenttia vastaajista käytti työtehtävissään mobiililaitteita liikenteessä. Heistä noin puolet koki työkäytön ja siviilikäytön olevan erilaista. Suurimmat erot liittyivät käytön määrään ja eri viestintämuotojen suhteeseen: töissä laitteita käytettiin enemmän ja usein puhelut ja hakupalvelut korostuivat. Tien päällä etsittiin etenkin asiakkaiden ja yritysten yhteystietoja sekä reittiohjeita.

Kuvat: Lauri Ronkainen:

Kalle Sorsa (vas.) ja Veli-Matti Jussila esittelevät älypuhelimiaan. 

Ylöjärveläinen Seppo Ågren ei ole hankkinut älypuhelinta, vaan tulee edelleen hyvin toimeen perinteisellä matkapuhelimella.
 

Älypuhelinten monipuoliset toiminnot ovat tuoneet navigaattorin kännykkään, joten autoilija ei välttämättä tarvitse erillistä navigointilaitetta. Kuvassa Google Mapsin navigointitoiminto, joka on käytettävissä älypuhelimella.

Tekniikan museo

Kodin viestintätekniikkaa 2014

 

Mobiililaitteet on luotu kulkemaan käyttäjänsä mukana, mutta miten laitteiden kotikäytön laita? Missä huoneissa ja millä laitteilla selataan nettiä tai päivitetään statuksia sosiaalisessa mediassa kotioloissa? Soitetaanko puhelimella enää lainkaan? Tekniikan museo lähetti kolme tutkijaa, kunkin yhteen kotiin, dokumentoimaan puhelimen ja vastaavien mobiiliviestintälaitteiden käyttöä helsinkiläiskodeissa vuoden pimeimpänä aikana loppuvuonna 2014. Kohdekodit olivat lapsiperheen koti Helsingin Viikissä, juuri uuteen asuntoon muuttaneen työssä käyvän pariskunnan koti Vallilassa ja eläkeläispariskunnan koti Herttoniemessä.

Puhelimen rooli lapsiperheessä

Lapsiperheen seitsemän- ja yhdeksän vuotiaat tytöt olivat valmistautuneet tutkijan ja kuvaajan tuloon ottamalla pelipaikkansa ja tablettinsa esiin keskelle olohuoneen lattiaa. Vanhemmalla siskoksella oli myös kännykkä kädenulottuvilla. Hän kertoi soittavansa sillä lähinnä äidille. Ja hän tietysti vastaa myös äidin soittoihin. Puhelin on kätevä kommunikaatioväline. Pelaamiseen tytöt pitivät kännykkää sopimattomana. Pelikäytössä heillä onkin iPad ja Samsung -tablettitietokone. He esittelivät pelejä, koska tutkimusaikana iltapäivällä oli sopivaa aikaa pelaamisen läksyjenteon ja harrastuksiin lähtemisen välillä. Perheen tableteilla myös soitetaan joka ilta Skype-puheluja ulkomailla töissä olevalle isälle. Joskus Skypeä käytetään myös kännykällä.

Olohuone on tärkein perheen viestintävälineiden käyttöpaikka, muualle puhelimien ja tablettien näytön loimu ei sovi.

”…ei meillä käytetä sängyssä puhelinta. Varmaan se ainoa käyttötarkoitus on aikuisella, että se on herätyskello. Et ei puhelinta, se ei kuulu siihen. (…) lapsilla ei oo huoneessa (…) elektroniikkaa. (…) Se on rauhotettu. Samoin meillä makkarissa, se on nukkumista varten ja lastenhuone on nukkumista ja leikkimistä varten. Et tää olohuone on kaiken toiminnan keskiössä.”

Perheen äiti sanoi käyttävänsä puhelinta paljon perinteiseen tapaan puheluihin ja tekstiviestittelyyn niin työasioissa kuin vapaa-ajallakin. Hänellä on työpuhelin ja henkilökohtainen puhelin erikseen. Hän totesi, että keittiössä on kätevää katsoa kännykän netistä nopeasti ruokaohjeita ja hetken hengähtäessä selata Helsingin Sanomia. Sekä äiti että tyttäret kertoivat, ettei koko iltaa saa kuitenkaan olla netissä. Heillä on internetin käytössä kaikkia laitteita ja niin lapsia kuin aikuisia koskeva tauko klo 17 – 20, jolloin käydään harrastuksissa, ulkoillaan ja luetaan kirjoja.

Uudet ja vanhat viestintävälineet rytmittävät työssäkäyvän pariskunnan arkea

 

Työssäkäyvä, 30–40 -vuotias pariskunta oli uuteen kotiin muuttaessa uusinut monia kodin elektronisia laitteita, kuten television, pesukoneen ja uutta tietokonetta oltiin hankkimassa. Kuitenkin he kuuntelevat aamuisin edelleen radio-ohjelmia kirpputorilta löydetystä radiosta: ”Ku radioita ei enää kukaan kuuntele niin meikäläinen kuuntelee.(…) Se sopii aamuun kun tekee aamupalaa.”

Lasten parissa työskentelevä aviomies ei ehdi edes ajatella puhelinta päivän aikana. Kotona työnsä tekevä vaimo puolestaan käyttää puhelinta jatkuvasti päivän aikana työpuheluihin. Lisäksi tärkeässä osassa on myös sosiaalinen media, jossa Facebook ja Instagram ovat aktiivisimmin käytössä. Iltaisin molemmat käyttävät älypuhelimen sovelluksia esimerkiksi televisio-ohjelmien lomassa mainoskatkoilla.

Älypuhelin ei seuraa heitä kuitenkaan kaikkialle. WC ja makuuhuone ovat alueita, joissa sosiaalista mediaa, nettiä tai muitakaan viestintävälineitä ei käytetä. ”Makuuhuoneen ja vessan voi kyl pyhittää teknologiavapaiksi vyöhykkeiksi.(…)Mulla oli ennen semmonen paha tapa (…) et heti ku mää heräsin niin mää katoin mun meilit (…) mut sitten se päivä alkaa jotenkin tosi huonosti kännykkää kun näpyttelee siinä, niin mää päätin etten mää enää tee sitä." Makuuhuoneessa on kuitenkin yksi matkapuhelin, vanha Nokia, joka on päätynyt uusiokäyttöön herätyskellona.

Itsetehty apuväline käynnykkään auttaa eläkeläisten arjessa

 

Herttoniemeläinen, yli 80-vuotias pariskunta elää ajan hermolla unohtamatta perinteisiä hyviksi havaittuja viestintävälineitä. Pariskunta oli yhtä mieltä siitä, että he eivät aio luopua lankapuhelimesta. He ovat pyytäneet lapsia ja lastenlapsiakin soittamaan lankapuhelimeen. Heillä on eteisessä puhelinpöytä, jossa puhutaan useimmiten kiinteän verkon puhelut. Varmuuden vuoksi lankapuhelimet on asennettu myös keittiöön ja makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa puhelin on seinällä parisängyn yläpuolella keskellä, jotta se on tarvittaessa molempien ulottuvilla.  Kännykkä heillä on toki myös käytössä, mutta eniten he käyttävät sitä ollessaan poissa kotoa, esimerkiksi mökillä.

Matkapuhelinta käytetään myös pääasiassa puheluihin, internet-yhteyttä tai erityisiä applikaatioita he eivät kaipaa kännykkään. Nettiä kun voi käyttää tietokoneella verkkopankkiasiointiin. Edes tekstiviestit eivät ole tärkeitä. Matkapuhelimen soittoäänen taajuus on osoittautunut pariskunnan ikääntyessä vaikeaksi kuulla. Siksi insinöörinä työuransa tehnyt mies on rakentanut laitteen, joka ilmoittaa puhelimen soinnista merkkivalolla ja raksuttavalla äänellä. Laitetta hän kutsuu raksuttajaksi.

Mobiililaitteiden kotikäytön tallentaminen jatkuu

 

Tekniikan museon nykydokumentoinnissa syntyneestä kuva- ja haastattelumateriaalista voi päätellä, että haastellut pyrkivät kontrolloimaan puhelimen ja muiden viestintävälineiden käyttöä. Rajoja vedetään kodin sisällä. Puhelimella on oma, määritelty rooli jokaisessa kodissa. Se on toisaalta säilyttänyt perinteisen tehtävänsä, mutta toisaalta sen herätyskello-ominaisuus on keskeinen arjen apuväline. Internetin ja sosiaalisen median käyttäjille kännykkä on kätevä laite, mutta pelkkiä puheluita soittaville myös kiinteä verkko ja lankapuhelin ovat edelleen tärkeä osa arjen viestintää.

Tekniikan museo jatkaa Kodin viestintätekniikan nykydokumentointiprojektia vielä vuonna 2015, jolloin pilotoidaan ja toteutetaan kotien itsedokumentointi. Aluksi toteutetaan testiryhmän (noin 10 henkilöä) pilottidokumentointi: testiryhmä dokumentoi valitsemallaan mobiiliviestinnän laitteella kotinsa viestintälaitteiden käyttöä yhtenä päivänä ja lataa kuvat verkkopalveluun. Pilotoinnin jälkeen suuri yleisö haastetaan itsedokumentointiin mukaan sosiaalisen median-kanavia hyväksi käyttäen. ”Se ei ole enää pelkkä puhelin” -tutkimukset siis jatkuvat ja syventyvät. Sinäkin voit osallistua!

Kännykän hälytysääni soi taajuudella, jota on iän myötä hankala kuulla. Gunnar esittelee itse rakentamaansa pientä kojetta, "raksuttajaa" (kuvassa pöydällä), joka ilmoittaa kännykän soimisesta vilkkuvalla valolla ja raksuttavalla releellä. Koje on käytössä enimmäkseen kesämökillä. Kuva: Tekniikan museo.

Taulutietokoneella eli "pädillä" voisi myös soittaa, mutta tytöt pelaavat mieluiten nettipelejä. Kuva: Patrik Lustig.

Nettisurffausta puhelimella TV:n ääressä. Kuva: Patrik Lustig.

Forum Marinum

Mobiili merellä -hanke

 

Forum Marinumin Mobiili merellä -hankkeen tarkoituksena oli yhtäältä kartoittaa omissa kokoelmissa olevia, kauppa-aluksissa käytettyjä mobiililaitteita, ja toisaalta selvittää, miten mobiililaitteita käytetään nykyään kauppamerenkulussa. Omissa kokoelmissa kauppa-aluksissa käytettyjä mobiililaitteita on hyvin vähän; sota-aluksissa käytettyjä laitteita hieman enemmän. Olennaista hankkeessa oli myös “mobiilin” määrittely merenkulun kontekstissa. Kun “mobiililla” viitataan yleisesti järjestelmiin tai niiden osiin, jotka hyödyntävät langatonta tiedonsiirtoa, päädyimme määritelmässä siihen, että mikä tahansa radioaaltoja tai satelliitteja hyväkseen käyttävä laite on merenkulun kontekstissa “mobiili”.

Mobiili merellä -hankkeeseen palkattiin projektityöntekijä, joka ennen suunnitellun kenttätyön toteutusta selvitti keskeisen tutkimuskirjallisuuden ja artikkeleiden pohjalta, millaisia mobiililaitteita merellä käytetään nykyään ja millainen merkitys mobiililaitteilla ja langatonta tiedonsiirtoa käyttävillä järjestelmillä kauppa-aluksilla on. Selvitystyön pohjalta hän alkoi kirjoittaa TAKO Pooli 5:lle tarkoitettua raporttia, jonka hän viimeisteli, kun projektin kenttätyö oli toteutettu, ja sen tulokset olivat selvillä.

Hankkeen kenttätyö toteutettiin Tallink Silja Oy:n omistamalla M/S Sea Wind -rahtialuksella jokseenkin tasan vuorokauden kestäneellä reittimatkalla. Alus lähti Tukholmaa kohti 10.11. kello 20 Turun satamasta ja palasi takaisin 11.11.2014 kello 20. Laivatyyppi valikoitui sillä perusteella, että Forum Marinum halusi tallentaa nimenomaan rahtialuksella käytettyjä mobiileja laitteistoja. Lisäksi haluttiin tallentaa laitteita käyttävien henkilökohtaisia kokemuksia.

Museosta kentälle lähtivät projektityöntekijä ja kauppamerenkulun historiaan erikoistunut tutkija. Kenttätyössä kartoitettiin ja dokumentoitiin, miten Turun ja Tukholman välillä kulkevalla rahtialuksella hyödynnetään ja käytetään erilaisia mobiililaitteita ja miten laivan sisäinen ja ulkoinen viestintä toimii. Aluksella haastateltiin laivan henkilökuntaa, kuten laivan päällikköä, perämiehiä, konepäällikköä, ja dokumentoitiin komentosiltatyöskentelyä sekä aluksen lastausta Tukholmassa. Dokumentointi tehtiin kuvaamalla digitaalisesti still- ja liikkuvaa kuvaa. Laivan päällikön, perämiesten ja konepäällikön haastattelut tallennettiin digitaaliseen muotoon.  Kenttätyön tulokset olivat erinomaisia ja museon saama palaute aluksella oli ilahduttavaa. Varustamo, Tallink Silja Oy, suhtautui kenttätyön toteuttamiseen suopeasti ja tarjosi kenttäryhmän ruokailut ja majoituksen aluksella.

Mobiili merellä -hankkeen yhteydessä projektityöntekijä perehtyi myös laivaradiosähköttäjän ammattiin, ammatin historiaan ja toteutti radiosähköttäjänä vuosina 1975–1986 toimineen henkilön haastattelun 3.11.2014. Haastattelu tallennettiin digitaalisesti ja arkistoitiin Forum Marinum -säätiön kokoelmiin. Tämä haastattelu toimi myös nk. pilottihaastatteluna. Sen avulla projektityöntekijä kartoitti, millaisia kysymyksiä entisille “radisteille” on mielekästä esittää, ja millaisia asioita haastatteluissa voi nousta esille. Projektityöntekijä kirjoitti haastattelun auki ja luonnosteli sen pohjalta kirjallisen kyselyn, joka julkaistaan vuoden 2015 alussa.

Kuvat: Forum-Marinum -säätiö, Pauli Kivistö:

Navigointi tapahtuu aluksen komentosillalla. Radiosignaaleilla toimivan ARPA-tutkan ja siihen liitetyn gyrokompassin ohella komentosillalle tarkkaa reaaliaikaista alusliikennekuvaa antaa elektroninen merikartta (ECDIS). Merikartta näkyy keskimmäisessä näytössä ja tutkakuvat sen oikealla ja vasemmalla puolella olevissa näytöissä.

 Gyro- eli hyrräkompassi on yhteydessä tutkaan, joka hyödyntää kompassilta saamiaan positio- ja suuntatietoja.

Laivan sisäinen viestintä sekä viestintä satamissa lastauksen aikana ahtausfirman ja varustamon henkilökunnan kanssa hoituu UHF17-radiopuhelimien välityksellä. UHF-taajuutta käyttävät radiopuhelimet ovat kevyitä, mukana kannettavia laitteita. 

Naantalin museo

Naantalin museon mobiiliviestinnän nykydokumentointipäivä 8.8.2014

 

Naantalin museo toteutti 8.8.2014 Naantalin rannassa ja keskustassa mobiililaitteiden ja -sovellusten käyttöön keskittyneen nykydokumentointipäivän. Hankkeen puitteissa on etsitty vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Käyttävätkö Naantalissa vierailevat matkailijat mobiililaitteita matkailupäivänsä aikana? Mihin kaikkeen mobiililaitteita käytetään, mitä tietoa niillä etsitään ja kuka niitä käyttää? Miten tiedonhaku ja mobiililaitteiden käyttäminen tapahtuu?

Nykydokumentointipäivän aikana tehtiin eri puolilta Suomea ja Eurooppaa tulleiden matkailijoiden kanssa yhteensä 35 nauhoitettua haastattelua. Haastatteluiden tueksi otettiin valokuvia informanteista ja heidän mobiililaitteistaan. Haastattelutilanteiden yhteydessä videoitiin myös mobiililaitteiden käytön tekniikkaa, kuten sitä miten mobiililaitteiden käyttäminen perustuu tällä hetkellä kosketusnäyttötekniikkaan. Nykydokumentointipäivään osallistui kuusi työntekijää ja työskentely päivän aikana tapahtui pareittain eri puolilla Naantalin kaupungin keskustaa. Nykydokumentointihankkeen tuloksena kerätty aineisto osoittaa sen miten mobiililaitteiden, kuten älypuhelinten ja tablet-tietokoneiden, käyttäminen osana matkailua on hyvin yleistä. Matkailupäivän aikana mobiililaitteita käytettiin muun muassa viestimiseen, tiedonhakuun, valokuvaamiseen sekä toimimiseen sosiaalisessa mediassa. Monien haastateltavien kohdalla oli hankalaa vetää rajaa arkeen tai lomaan liittyvän käytön välille.

Vanhemmat sukupolvet nostivat esille, että mobiililaitteita käytetään lähinnä viestintään, valokuvaamiseen ja satunnaiseen tiedonhakuun. Aktiivisesti esimerkiksi omassa työssään mobiililaitteita käyttävät henkilöt hyödynsivät laitteita monipuolisemmin. Etenkin nuoret ja keski-ikäiset hyödynsivät erilaisia matkailukäyttöön suunniteltuja sovelluksia, kuten Trip Advisor -sovellusta, jonka avulla voi etsiä matkailukohteeseen liittyviä palveluita ja nähtävyyksiä. Lisäksi käytettiin erilaisia omaan arkeen liittyviä sovelluksia, kuten sää- ja uutispalveluita. Matkailupäivän aikana käytettiin myös erilaisia oman aktiivisuuden ja toiminnan seuraamiseen liittyviä sovelluksia, kuten Sports Tracker -sovellusta, joka kerää tietoa muun muassa henkilön liikkumisesta ja energiankulutuksesta. Jotkut käyttivät mobiililaitteita myös erilaisten ostosten tekemiseen, kuten pääsylippujen ostamiseen Naantalin Muumimaailmaan.

Monien informattien kohdalla nousi esille se, miten Google-hakukone on kaikkein tärkein tiedonhakuväylä matkailupäivään liittyvän tiedon etsimisessä. Informantin iästä ja taustausta riippumatta käytännössä kaikki nostivat esille ”googlaamisen”. Esille nousi se, miten matkakohteeseen liittyvän tiedon hakeminen tapahtuu usein vasta paikan päällä ja tietoa etsitään tarpeeseen. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin painettuun tietoon luottavat ulkomaalaiset matkailijat, joille verkkoyhteyksien käyttömaksut ovat korkeat.

Lähes kaikkien informanttien kohdalla mobiililaitteen käyttäminen valokuvaamiseen ja kuvien jakaminen ystäville ja läheisille oli yleistä. Omaan matkaan liittyvien valokuvien jakaminen erilaisissa sosiaalisissa medioissa oli suosittua, mutta monet totesivat että henkilökohtaisia kuvia jaetaan mieluummin erilaisten viestipalveluiden, kuten Messenger tai Whats App -sovellusten kautta vain läheisimmille. Juuri kenelläkään ei ollut mukana oikeaa kameraa, vaan etenkin puhelimen kameraa käytettiin hetken ”fiilistä”, tapahtumaa, tunnelmaa tai maisemaa kuvattaessa.

Ulkomaiselle matkailijalle kovat tiedonsiirtomaksut rajoittavat mobiililaitteiden käyttöä matkalla. Monissa kahviloissa on kuitenkin tarjolla ilmaisia langattomia internetyhteyksiä. Kuvassa Naantalissa vierailulla oleva italialainen Elena Canel tablet-tietokoneensa kanssa. Kuva: Maria Hurskainen
 

Mobiililaitteilla etsitään tietoa tarpeen ja tilanteen vaatiessa matkailupäivän aikana. Toisaalta mobiililaitteet mahdollistavat myös kiireellisten työasioiden hoitamisen lomalla. Kuvassa keravalainen Hujasen yrittäjäpariskunta lapsineen Naantalin Kuparivuoren leirintäalueella. Kuva: Anne Sjöström

Trip Advisor -sovelluksen avulla voi etsiä esimerkiksi majoituspaikkaa ja lukea muiden matkailijoiden arvosteluja kohteesta. Kuva: Naantalin museo

 

Hangon museo: Mobiiliteknologian käyttö veneilyssä

 

Veneilijöiden älypuhelimien ja taulutietokoneiden käyttöä dokumentointiin haastattelemalla veneilijöitä Hangon Itäsatamassa heinäkuussa 2014, kun kesä oli parhaimmillaan. Veneilijät olivat pääosin muilta paikkakunnilta kotoisin ja matkustivat purje-, moottori- tai matkaveneillä. He olivat suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä. Dokumentoimme veneilyä myös valokuvin ja videoin. Haastattelimme tämän lisäksi yhtä hankolaisveneilijää erikseen.

Melkein kaikilla veneilijöillä oli oma älypuhelin mukanaan, ja kaikissa matkaseurueissa käytettiin ainakin yhtä matkapuhelinta. Muutamilla oli myös vanhanaikaisempia puhelimia mukanaan. Taulutietokoneet olivat myös varsin yleisiä, mutta ei yhtä suosittuja kuin älypuhelimet. Pariskunnilla oli usein yhteinen taulutietokone. IPhone ja Nokia kuuluivat tavallisimpiin puhelinmerkkeihin, ja iPadit olivat selkeästi suosituimmat taulutietokoneet.

Mobiililaitteet olivat veneilijöiden mukaan helppoja ja käteviä pitää mukana. Ne ovat tietopankkeja, joista löytyy ajankohtaista tietoa muun muassa satamista, navigoimisesta ja säästä. Laitteiden avulla saa myös helposti yhteyttä ulkomaailmaan soittojen, viestien ja some-sivustojen kautta. Niillä voi myös katsoa multimediaa. Laitteiden haittapuoliin kuului niiden herkkyys sääolosuhteille, akkujen lyhyt kesto, huono kenttä ja tunne siitä, että on liian helposti tavoitettavissa.

Kuvat: Linda Svennblad:

 Hangon itäsatama heinäkuussa 2014.

Hangon regatta, vuotuinen purjehduskilpailu. 

Mobiilista voi seurata säätietoja. 
 

 

Etelä-Karjalan museo

Se ei ole enää pelkkä puhelin -mobiiliviestintä eteläkarjalaisten arjessa

 

Etelä-Karjalan museo osallistui TAKOn 5-poolin Se ei ole enää pelkkä puhelin -nykydokumentointiprojektiin selvittämällä mobiiliviestimien käyttöä eteläkarjalaisten arjessa. Museon palkkaama projektitutkija haastatteli ja valokuvasi 23 ihmistä mobiiliviestimiensä kanssa. Pääosa haastatteluista toteutettiin kasvokkain, mutta yksi haastatteluista tehtiin kirjallisesti Facebookin yksityisviestien avulla.

Projektin alussa pohdimme mihin haastatteluilla pyritään ja minkälaisilla kysymyksillä saisimme mahdollisimman monipuolisen kuvan eri-ikäisten mobiiliviestintävälineiden käytöstä. Haastateltaviksi pyrittiin valikoimaan mahdollisimman erilaisia ihmisiä Etelä-Karjalan maakunnasta. Haastateltaviksi valikoitui eri-ikäisiä ihmisiä: nuorin haastateltava oli 5-vuotias ja iäkkäin 81-vuotias. Haastattelujen alussa projektitutkija pyysi jokaista haastateltavaa määrittelemään mobiiliviestinnän käsitteen. Käsitteestä keskusteltiin, jotta osapuolet ymmärsivät asian suurin piirtein samalla tavalla. Haastateltaviksi oli tietoisesti valittu myös henkilöitä, joille käsite ei ollut jokapäiväinen asia. Haastatteluissa keskusteltiin haastateltavan käyttämistä mobiiliviestinnän välineistä ja niiden käyttötavoista arkielämässä. Tutkija kehitteli kysymysrunkoa koko projektin ajan. Haastattelut olivat puolistrukturoituja eli peruskysymysten lisäksi haastateltavalle tuttuihin ja tärkeisiin teemoihin perehdyttiin syvällisemmin.

Projektissa syntyneet äänitetyt haastattelut siirrettiin Etelä-Karjalan museon äänitearkistoon. Lisäksi tutkija litteroi tekemänsä haastattelut sekä luetteloi ottamansa digitaaliset valokuvat haastateltavista museon käyttämään Musketti -luettelointiohjelmaan. Haastattelujen pohjalta tutkija laati laajan raportin. Mobiiliviestintään liittyvä aihe tuntui aluksi haastavalta, koska mobiiliviestintä ei ole ollut erityisenä painopistealueena Etelä-Karjalan museossa. Lopputulos oli kuitenkin antoisa: globaalisti ilmiöstä saatiin irti eteläkarjalaisia sävyjä, niin paikallisen radiokanavan kuuntelemisesta mobiililaitteen avulla aina kuvauksiin mobiililaitteiden käyttökokemuksista paikallisella murteella.

Kuvat: Jani Loijas:

 Päivi toivoo puhelimen olevan mahdollisimman simppeli ja yksinkertainen käyttötoiminnoiltaan. "Älypuhelinta en ottas", toteaa haastateltava.
 

 Saku käyttää matkapuhelintaan vain vähän, mutta mahdollisimman ytimekkäästi ja tehokkaasti.

 "Ihan sellanen arjen apuväline myöskii", kertoo Piia älypuhelimestaan. Piian ja Kimmon perhe käyttää tablettia pelaamiseen ja videoiden katseluun.

Postimuseo: Mobiilipostikortti

 

Postimuseon osalta nykydokumentointihankkeen aiheeksi valikoitui Postin mobiilipostikorttisovellus. Sovelluksen ensimmäinen vaihe Postin eKortti oli internetissä, Postin sähköisessä palvelukanavassa tarjottu palvelu, jossa asiakas sai lähettää sähköisesti aitoja, perinteisiä postikortteja vastaanottajalle. Kortit olivat tervehdyksiä, kutsuja tai kiitoksia ja niiden kuvituksena sai käyttää tarjolla olevia kuvapankin kuvia. Tämän eKortin testaus aloitettiin vuonna 2001. Tästä palvelusta kehittyi vähitellen Postin nykyinen mobiilipostikortti-sovellus.

Mobiilipostikortin historiaa kartoitettiin palvelun käynnistämisessä ja kehittämisessä mukana olleita Postin toimijoita haastatellen. Valmistettiin filmi, jossa esiteltiin sovelluksen käyttö sekä otettiin stillkuvia filmintekotilanteesta. Myöhemmin seurattiin ja kuvattiin valmiin postikortin matkaa Hämeen kirjapainon – jossa kortit tulostetaan – ja sen jälkeen Tampereen postikeskuksen kautta vastaanottajalle. TAKO-rahoituksen turvin saatiin ostettua projektia varten erilaisia laitteita (kamera, haastattelulaite, videokamera), joiden avulla hanke pystyttiin toteuttamaan. Haastattelut litterointeineen, videofilmi ja kuvat tallennettiin Postimuseon tietokantaan.

Kuvat: Helena Kuczka-Kattainen:

Sallamari Kuusela ottamassa selfietä Postimuseon tiloissa mobiilipostikortin lähettämistä varten.

Tampereen Hämeen Kirjapainossa Sami Kuusela leikkaamassa tulostettuja mobiilipostikortteja.

 Sallamarin lähettämä kortti on saapunut perille.